Olin tehnyt jo muutaman hukkareissun kunnes kotikaupunkini kaunein tyhjillään oleva teollisuushirviö tarjosi jälleen parastaan möngittyäni sen sisuksiin tuossa jokunen aika sitten. Aamuöinen kuumottava ninjakiipeily palkittiin heti kättelyssä kauniisti yön tuulessa kumisevilla kattopelleillä ja päivän sarastettua samaisen tilan täytti korvia huumavalla äänellään teräslevyille parikymmentä metriä tippuvat keväiset sulamisvedet. Mutta vähemmän blaablaa ja enemmän kuvia, klik!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti